Italiassa viinit jaetaan luokkiin, jotka pääasiassa kertovat viinin tasosta, muttei välttämättä mausta. Italiassa on neljä viiniluokkaa, joiden lyhenteet ovat seuraavat: :

VdT, IGT, DOC, DOCG

Vino di Tavola on suomeksi pöytäviini. Nimike viittaa sekä viinin tasoon että käyttötapaan. VdT - viiniä käytetään arkijuomana lounailla ja päivällisillä. VdT ei kuitenkaan kerro viinin  laadusta. Italiainen osaa varmasti valita itselleen maukkaan pöytäviinin. VdT saattaa tarkoittaa myös sitä, ettei viinia valmistettaessa ole käytetty tuotantoalueen vaatimia standardeja eikä rypälelaatuja. Italiassa vieraillessa suomalainen voi hyvin juoda VdT- viinejä. Joukossa on todellisia herkkuja, joista Alkossa ei ole tietoakaan.

 IGT eli Vino a Indicatione Geografica viittaa siihen, että viini on tuotettu tietyllä viinituotantoalueella. IGT ei kuitenkaan ole tae viinin laadusta.

DOC eli Denominazione di Origine Controllata kertoo viininostajalle, että viini on tuotettu ennalta määrätyllä perinteitä kunnioittavalla tavalla, arvostelulla viininviljelyalueella ja sen laatua valvotaan.  DOC-luokka otettiin käyttöön 60-luvulla ja se on vastaus ranskalaisten tapaan luokitella viinejä. DOC:n saamisen edellytyksenä viinintuotannon tasoa oli kehitettävä. Italian viinien taso onkin merkittävästi noussut juuri luokkamerkintöjen vaatimusten seurauksena.

DOCG eli Vino a Denominazione di Origine Controllata e Garantia edustaa ylintä viinien luokkaa. Tällaisen merkinnän saavat viinit, jotka täyttävät DOC-vaatimukset, mutta joiden maun arviointikomitea on todennut hyväksi.

DOC- ja DOCG-merkinnät edistävät viinien kauppaa. Hienoista merkinnöistä huolimattaa viinin maku ei välttämättä vastaa odotuksia. Laatu vaihtelee vuosikertojen mukaan. Merkinnät kuitenkin kertovat pyrkimyksestä korkeaan laatuun.

Muutamia esimerkkejä ristiriitaisista luokituksista. Villa Antinori Rosso on IGT-viini, jonka hinta on 16,69 €.  Villa Cafaggio Chianti Classico on DOCG-viini, jonka hinta on 18,99 €/pullo. Antinoron rosso on taatusti yhtä laadukas kuin Cafaggion chianti. Chiantilla on ylivertainen ja mielestä ansioton asema Italian viineissä vaikka maku tai laatu eivät välttämättä poikkea muiden alueiden viineistä.

Valitettavasti Alko ei myy lainkaan Vino di Tavola-viinejä.  Niistä moni ylittäisi maultaan ja laadultaan 5 - 10 euron DOC-viinit.

Viinien luokittelussa on vielä paljon tekemistä. On erittäin tärkeätä, että luokittelu vastaisi myös viinin laatua ja makua.

Italialaisten viinien luokittelu on seurasta Ranskan 1950 - 1960-luvulla aloitettua käytäntöä. Luokat ovat:

Vin de Table joka siis vastaa italialaista pöytäviiniä . Kysymyksessä on arkipäivän viini, jota käytetään lounaan ja päivällisen yhteydessä. Noin 40 % ranskalaisista viineistä asettuu tähän luokkaan.

Vin de Pays kertoo samasta kuin Italian IGT. Kysymys on tietyistä viinintuotantoaluiesta, joilla tulee noudattaa määrättyjä tuotantotapoja ja käyttää tiettyä rypälevalikoimaa, jota  viiniammattilaisten komitea suosittaaa.  25 % Ranskan viineistä edustaa tätä luokkaa.

AOC tai AC eli Apellation d'Origine Controlee vastaa  Italian DOC- viinejä, mutta viinintuotannon sääntely on tiukempaa. Sääntely koskee viinilajien kasvatusta ja tuotantoa, rypälevalikoimaa ja alkoholin määrää. Kaikki AOC/AC-viinien laatu ja maku arvioidaan. AOC merkitsee siis kovaa laatutasoa. 

AOVDQS eli Apellation d'Origine Vin De Qualite Superieure kertoo ranskalaisen viinin korkeasta laadusta ja sen tarkasta sääntelystä ja valvonnasta. Kaikki tämän tason viinejä valvotaan INAO:n eli Institut Natiolan des Apellations d'Origine. En ole Suomessa törmännyt tällaisiin viineihin. Sen sijaan AC/AOC-luokan viinejä on kymmeniä.

Ranskan viineissä on merkintöjä myös viinin kasvupaikan erinomaisuudesta. Grand Cru ja Premier Cru viittaavat juuri siihen, että ne ovat maineelta hyviä viinin kasvupaikkoja. Cru-merkintöjä käytetään nykyään niin ahkerasti, etteivät ne kerro enää mitään viinistä.