Jouluna ihmiset saavat paljon viinipaketteja. Paketeissa on pääasiassa punaviiniä. Sain joululahjaksi kaksi chileläistä punaviinipulloa. Työnantajalta sain edullisen Cono Sur-viinin, pinot noiria. Valmistaja Adolfo Hurtado. Vuosikerta 2009. Yleensä on niin, että alle 10 euron ei saa hyvää punaviiniä, mutta 14 %:n punaviini maistui. Maku muistutti kovasti espanjalaisia Rion alueen viinejä. En kuitenkaan suosittele tätä viiniä, koska seuraava vuosikerta (2010) voi olla täysin epäonnistunut.

On myös niin, että valtaosa chileläisistä punaviineistä on suuria pettymyksiä. Ensimmäiset aavistukset viinin mausta saa haistamalla pullon suusta. Haju kertoo aika paljon siitä, millainen viini on. Niinpä toinen vuoden 2010 punaviiniksi mainostettu Leyden (pinot noir) (13,99 euroa), jonka annoin innostuneena lahjaksi, osoittautui juomakelvottomaksi. Maku oli karvas. Haju muistuttu etäisesti katinkakkaa. Seurue hylkäsi viinin ja siirtyi maistamaan peräti tavallista JP. Chenetin laatikkoviiniä. Jopa se maistui paremmalta vaikkein paljonkaan pittaa sen enempää Chenetistä kuin sen lajin viineistä.  

Etelä-Amerikan viinien suurin ongelma on tuotannon ja laadun epätasaisuus. Vaikka ostat 25 eurolla chileläistä punaviiniä, se saattaa olla suuri pettymys. Sitten voit törmätä 8-9 euron chileläisiin viiniin, joka hyväilee makuhermojasi. Alkossa on tarjolla lukuisa määrä chileläisiä punaviinejä. Hintataso alkaa 2,99 eurosta ja päättyy 36.50 eurooon. Jos haluat varmistaa lahjaksi maistuvan punaviinin, älä osta chileläistä punaviiniä, koska et tiedä koskaan lopputuloksesta. Hintataso ei chileläisten osalta aina kerro laadusta eikä mausta.

Toinen asia, jonka toivon kaikkien muistavan. Jos vaikka italialaisen punaviinin vuosikerta 2008 maistui erittäin hyvältä, ei siitä seuraa, että vuoden 2009 vuosikerta maistuu yhtä hyvältä. Maku syntyy monista tekijöistä kuten rypäleiden kasvuolosuhteista, tuotantotekniikasta, viinilaatujen keskinäisestä koostumuksesta ja tietysti myös käymisprosessin onnistumisesta.

Minulle kävi juuri niin, että pidin kovasti Sartorin Regolo-viinin (rypäleinä corvina veronesea) vuosikerta 2005 oli erittäin hyvä. Sen sijaan vuosikerta 2006 oli suuri fiasko.

Näin saattaa käydä myös uusien viinien osalta. Ensimmäinen vuosikerta maistuu taivaalliselta, mutta kun menekki lisääntyy, maku muuttuu. Näin kävi minulla espanjalaisen Raimat Tempranillon (rypäle siis 100 % tempranilloa)  osalta. Raimat markkinoi agressiivisesti itseään.  Raimat Tempranillo maistui minulle vuosikausia. Sitten muuttui etiketti, mutta myös maku muuttui. Lopetin suhteen Raimatin kanssa. :)

Viinit, niin punaviinit kuin valkoviinitkin ovat arvaamattomia. Maku saattaa johtua myös maistajasta itsestään. Jos aiot juoda punaviiniä illalla, älä maiskuttele sitä ennen ksylitoli-purukumia. Älä myöskään syö juuri ennen punaviinin juomista kalaruokaa. Myös voimakkaat juustot saattavat muuttaa viinin makua. Hyvä keino poistaa maut suusta, on syödä ensi pari palaa patonkia ja juoda kosolti vettä.